Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
MATKAMUISTONUKKEJA ja valokuvausta
10.01.2008 - 09:04

Tämä kuva annettiin aiheeksi Valokuvatorstaissa. This was that given photo in Photo Thursday !

Tässä vastaukseni haasteeseen. This is my this week's photo.

Tämmönen teksti kupli ulos aivojeni harmaista sopukoista:

"Olen kuin autiolla rannalla ; täysin hukassa. En saa ajatuksesta kiinni.

Nykyisyys ja eilinen sekoittuvat . Vastahan äiti käski minun lukemaan läksyni ! Mikä tämä kirja on ? Ja mikä tämä paikka on ? Kuka minä olen ? Missä äiti on?"

 

" I am on a forgotten beach. I can not remember. It is like today and yesterday are mixt together. My mother told me to do my homework ! What is this book? And what's this odd place? Who am I ? Where's my MoM ??"

 

 

Kategoria: valokuvatorstai 14 kommenttia Kommentoi
auringonkukka kirjoitti 10.01.2008 - 11:06
hieno kuva! eihän sitä kukaan tiedä mitä mummokin on puuhaillut noin kauniilla rannalla!
KooTee kirjoitti 10.01.2008 - 11:40
Näin on! Kaunis kuva tukee hyvin tuota tekstiäsi.Muisteloita kuten minullakin.
Leenukka kirjoitti 10.01.2008 - 12:17
Hieno kuva tosiaan, kelpaa mummon tuollaista muistellakin.
annifanni  kirjoitti 10.01.2008 - 12:55
Kyllä muisti joskus pettää itsekullakin ja saa ihmetellä ,että mitä ja milloin.
Elämä on unohdusta -ehkä siis myös armeliasta.Mutta jos on ihan "pihalla"jos koko "elämäm katoaa"on kyse paljon vakavammasta.Minä siis löysin teksitäsi Dementian.
Nukke kirjoitti 10.01.2008 - 13:18
KIITOS KOMMENTEISTA !
Hyvin huomattu Annifanni : löysit dementian
savisuti kirjoitti 10.01.2008 - 13:51
Hyvin rinnastettu kuva ja teksti. Olimme opintoihin liittyvillä käynneillä vanhankodeissa piirtämässä vanhuksia viime talvena ja siellä oli näitä mummoja ja pappoja jotka kysyivät: kuka olen, minulla ei ole ketään joka minua auttaa, missä minä olen jne. Piirtämisessä oppi paljon mutta käynnit olivat muuten raskaita vaikka oli hyvä nähdä elämän tätäkin puolta.
Vesiroos kirjoitti 10.01.2008 - 15:21
Hyvä kuvaus dementiasta.
SusuPetal kirjoitti 10.01.2008 - 17:23
Tuollainen hetki on ahdistava, kadota täysin, unohtaa. Silloin pitäisi jonkun ottaa kädestä kiinni. Olla hetken aikaa äiti.
Nukke kirjoitti 10.01.2008 - 17:33
Niin totta tuo Susupetal ! Hoitajalla pitäis olla aikaa olla äiti huonomuistiselle. Kun tämän myös nuo "viisaat" kaupungin rahakirstun vartijat tajuaisivat ja palkkaisivat meitä lisää. Me ollaan tällasii sekatyöntekijöitä: hoitajia, siivoajia, asiakirjantäyttäjiä, pappeja , seurakuntasisaria, viihdyttäjiä, saunottajia, manikyyri, pedikyyri, pippaiita jne... Kun vois joskus istua viereen ja vain olla hiljaa ja pitää kädestä !
Kutuharju kirjoitti 10.01.2008 - 19:15
Aika sattuma. Itselleni tuli mieleen tämänsuuntaista myös: vanhuksessa asuu lapsi ja lapsessa asuu vanhus - ihminen on läpi elämänsä periaatteessa sama. Ja kun tuo elämän ympyrä alkaa sulkeutua ja vanhus yhä enemmän alkaa muistuttaa lasta, hänestä täytyy pitää huolta kuin pienestä ihmisestä...
Ehlana kirjoitti 10.01.2008 - 20:46
Hieno kuva ja ajatukset vastauksena haasteeseen. I
Ehlana kirjoitti 10.01.2008 - 22:12
Meni vähän aikaa, mutta löysinpäs arkistoistani haasteeseen vastaavan kuvan.
Tarjuska kirjoitti 10.01.2008 - 23:49
Nuorena olin töissä vanhainkodissa ja siellä näin juuri tällaisia mummoja ja pappoja, jotka eivät muistaneet kuka oli ja miksi olivat siellä. Joku oli lähdössä illalla kotiin syöttämään vauvaansa ja lämmittämään saunaa.
Inkivääri kirjoitti 11.01.2008 - 12:16
Hyvä kuva ja sitäkin vanhuus on - aika ja paikka kadottaa merkityksensä...
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code