Kiven takaa Vanja toinen näkyi maitopulloineen. Tarvitsikin solttu moinen vielä sylilapsen eineen.

Vanjat pantiin harjoituksiin, kuri luotiin sotaväkeen. Tossut köytettihin suksiin, sitten mentiin hiihtomäkeen. Komissaari ärjyi, huusi, mutta kaikki meni mistiin. Vanja kaatui kertaa kuusi, toisen sukset meni ristiin.

Matti ajaa naurusuussa takaa kahta vanjaparkaa. Yksi piilossa on puussa. Kovin on se kansa arkaa. Yhtä suomalaista vastaan kolme vanjaa eipä riitä. Pakoon käy ne ainoastaan, vaikka kymmenen on niitä.

Siispä Motti-Matti heistä tekee tuotapikaa motin. Köydessä nyt saavat seistä lailla kolmen hottentotin.

TÄMÄN LORUN isäni osaa vieläkin ulkoa. Silloin ennen vanhaa sanalla oli aivan erilainen mahti kuin nyt nykyään. Sadut ja lorut opeteltiin ulkoa. Satujen ja runojen kautta lapsuus elää vieläkin ja niitä on kiva muistella !

Teksti Eino Paloheimo. Motti-Matti ja Vanja-Katti löytyy TAMPEREEN KAUPUNGINKIRJASTOSTA

Kuvitus Helga Sjöstedt