Kesällä lenkillä käydessä huomasin tämän kivijärkäleen. Siinä se vain olla jökötti metsätien varressa ja kehotti , että kuule istuppa tähän kiireemmäks ajaks. Oli just sopivan kokoinen, että siinä oli hyvä istua. Ja aurinko oli sen lämmittänyt. Nyt syksyllä, kun kuljin sen ohi, se näytti hikoilevan. Yöllä oli ollut kylmä.
Upean järkäleen olet löytänyt, vaikka ensin vilkaisulla luulin tuota seuraavaa valokuvatorstain kuvaksi:)