En tiiä, mutta itelle ainakin tulee kauhea ikävä mennyttä elämää, aina kun kuljen näitten vintin rappusten ohi. Tulee ikävä kaikkia niitä vanhoja ihmisiä, joita meidän kylällä oli minun lapsuudessani. Oli Tummuja ja Tuoria joka talossa. Ja kaikilla oli omat tapansa ja kertomuksensa. Ja sitä on ikävä, että meillä kävi tosi paljon kyläläisiä kylässä. Joka viikko tuli joku. Ja kesäkuumalla kun ei ollut mitään tekemistä, mentiin äidiltä salaa vintille kopaamaan. Sillä eihän niitä vaatelaatikoita ja pukupusseja olis saanut avata. Mutta kun aina löysi jotain uutta. jonkun vanhan kauniin kankaan. Tai vanhoja esineitä. Meidän talon vintillä oli paljon vanhoja Seura-lehtiä, joita myös oli kiva lukea.